PIdä sadetakki päällä!

Lauantaina pelasimme Toejoen nappulaturnauksessa. Aamu näytti surkealta pelaamisen kannalta, vettä tuli taukoamatta. Kentän laidalle päästyämme (sadetakki tiukasti päällä), sade taukosi ja taivas näytti jopa vähän kirkastuvan. Poikien komento jojolle oli, ettei sadetakkia saa riisua, jospa sitten sadepilvet myös pysyisivät loitolla. Pieni kuuro saatiin yhdessä pelissä, mutta muuten säästyimme sateelta, eli kannatti...

Joukkue oli runsaslukuisena paikalla, ja jaettuna kahteen sakkiin. Molemmat puoliskot olivat silti voitokkaita, kaikki kolme peliä kotiin.

Äänetöntä kannustusta

Jos äänen menetys on vaikea asia opettajalle, se on sitä myös jalkapallojoukkueen johtajalle. Asioiden hoitaminen on jokseenkin vaikeaa paperien avulla, kaikki eivät tykkää sähköposteista ja/tai tekstiviesteistä. Ja entä sitten peleissä kannustaminen? Vaikeaa, jos ei saisi pihaustakaan suustaan päästää. Harjoituspelit lauantaina sujuivat kyllä hyvin ilman minunkin panostani, voittoja taas... Ensi lauantain turnauksessa taas täysillä kentän laidalla!

Kesä jo ohjelmoitu, äitienpäivä rauhoitettiin...

Kesän ohjelmat saapuivat, valmentaja laittoi kolme tapahtumaa/viikko, jos ei pelejä niin sitten harjoitellaan. Mahtaa uusia pelaajia alkuun hieman hirvittää tämä tahti, mutta toisaalta jo neljättä kautta pelaavat pojat kaipaavatkin mielekästä potkimista. Edellisen blogin jälkeen on taas jo käyty voittamassa PiTU-turnauksessa 5 ottelua, jotenkin alkaa mennä jo liiankin hyvin... Keskusteluissa on käynyt esim. pelit vuotta vanhempien kanssa, että tulisi vähän haastettakin.

Leikkimaailma-sarjan pelejä ei onneksi Luviaa kauempana. Sarjassa on mukana joukkueita Kankaanpäästä, Huittisista ja Eurajoelta, joten vähän jo pelättiin arki-illaksi työn jälkeen ryntäämistä vähän kauemmas. Todennäköisesti sitten elokuun peleissä siihen täytyy varautua.

Siirtomaksuja ja voittoputkea

Kiireiset pari viikkoa jalkapallon saralla. Pitkis-sportin kiertueen pysähtyminen ala-asteen pihalla tarkoitti myös jojon "pääsemistä" edustamaan joukkuetta neljäksi tunniksi. Aurinko paistoi, mutta kevätaamun pakkasasteet eivät ainakaan helpottaneet orastavaa flunssaa. Onneksi palelusta oli kuitenkin hyötyä, 4 uutta pelaajaa joukkueen vahvistukseksi!

Yhden uuden pojan kohdalla pääsi osin vihreä jojokin oppimaan pelaajasiirtojen ihanaa byrokratiaa. Jopa näiden 8-vuotiaiden kanssa täytyy allekirjoituttaa edustussiirtopaperi pelaajan vanhemmilla, entisen seuran johdolla, oman seuran johdolla sekä lopuksi piiritoimistolla... Siinä se lounastauko sitten menikin...

Viikonlopuksi kelit lämpenivät, sinänsä ihanaa, jos olisi pihamaata rapsuttamaan päässyt. Meidän riemuksemme piirin kevätturnaus F8-ikäluokalla järjestettiin tunnetusti viileässä Karhuhallissa. Aurinkolasien ja t-paidan sijasta kannustusjoukoille kaivettiin kaapista hupparia ja takkia. Mutta, voittoputki sen kun jatkuu, 6 peliä, 6 voittoa.

Helpottuneena pääsiäisen viettoon

Edellisessä tekstissä näkyi tosiaan stressi, joku omituinen ruotsalainen å:kin oli tekstiin lipsahtanut.. Pääsiäisen viettoon ja herkutteluun päästiin onneksi mukana yksi iso stressiaihe vähemmän. Vanhempainkokous päätti olla järjestämättä omaa turnausta. (Jes, sanoo laiska jojo...) Harjoituspelejä, Leikkimaailmapelejä ja muiden järjestämiä turnauksia, siinä ohjelmaa riittämiin kesätauolle asti. Miltei joka viikonloppu kylläkin jonkun kentän laidalle vie Tiittasten tie.

Pallonmuotoista stressiä

Kevät painaa päälle, töissä ja vapaalla. Esseeåpino pöydällä kasvaa ja samalla pitäisi koettaa olla aktiivinen ja ideoida joukkueen turnausta toukokuulle, joka on jo ihan kohta! Huomenna tapaan vanhemmat ja koetan epätoivoisesti sitoutttaa heitä turnaukseen. Yksin/parin luottovanhemman kanssa en siihen lähde. Jotenkin hullulta tuntuu myös toisaalta tällaisen vaivan näkeminen, viimeiset tiedot huomioon ottaen. Uusien sääntöjen mukaan liki kaikki jutut, mistä ennen on turnausvoittoa tehty (kioski, makkara, arpajaiset) menevätkin nykyään seuralle! Muurikkalättyjä saisi kuulemma itse paistaa ja niihin tuloihin seura ei koskisi... Jee...

Metallicaa vai jalkapalloa?

Pori Cupiin tuli porukka ilmoitettua, viime tipassa, mutta kuitenkin. Kaukaisemmat turnaukset unohdetaan tältä kesältä, varmasti sinne ehditään myöhemminkin. Oli oikeastaan ihan itsen kannalta hyvä päätös, koska meidänkin taloudessa on ainakin yksi, joka ei ole jalkapallosta yhtään kiinnostunut, ja koko viikonlopun reissu pallon perässä, olisi voinut olla yhtä tuskaa...

Mutta... Liian myöhään tuli havaittua, että kyseisenä Pori Cup -viikonloppuna on Porissa myös kilpaileva tapahtuma, rock-konsertti Metallicoineen, ja molemmat valmentajat luonnollisesti klassikon kannattajia ja menossa sinne! Mahtaako meikäläinen päästä ensi kesänä jopa valmentajan hommiin?

Tasa-arvoa vs. aktiivisuutta?

Seurakirjanimet on nyt kerätty, tai osa meistä on osansa hoitanut. Tuleekohan tämä aina olemaan niin, että tietyt aktiiviset vanhemmat ovat käytännössä ne, jotka mahdollistavat joukkueen toiminnan? Tästä seikasta minua on jokusen kerran valistettu. Jotenkin se tuntuu epäreilulta niitä kohtaan, jotka keräävät/myyvät/ovat muutenkin aktiivisia joukkueen asioissa. Samat naamat vastaavat kyselyihin turnauksista, samat tarjoavat kyytejä pojille, joiden vanhemmat eivät pääse peleihin, jne. Onneksi näitä ihmisiä on, sillä joukkueen elinvoima on pitkälti näiden ihanien aktiivien varassa. "Kiitos heistä!", sanoo joukkueenjohtaja...

Kesän turnaukset pohdinnassa

On tullut aika pohtia 'tosissaan' kesän turnauksia. Pitäydymmekö paikallisissa pikkuturnauksissa, vai olisivatko pojat tarpeeksi isoja lähtemään yliyön turnaukseen? Pori Cup, 2-päiväinen tässä lähellä, olisi helppo vaihtoehto,mutta ainakaan viime vuoden perusteella ei antanut meille mitään uutta (melkeinpä samat joukkueet, keitä vastaan pelailemme sarjapelejäkin). Esillä on nyt pyörinyt Nokian Nopsajalkaturnaus elokuulla sekä Kauhajoki Cup kesäkuulla. Kummassakin pitäisi melkeinpä olla yötä, koska pelit alkavat toisena päivänä sen verran aikaisin aamulla. Näin joukkueenjohtajan kannalta olen vaatinut ehdottomasti sen, että vanhemmat ovat vielä mukana näissä karkeloissa. Ei taitaisi nimittäin meikäläisen pinna vielä kestää koulumajoitusta kolmentoista 8-vuotiaan kanssa... Mutta, kuinka moni vanhemmista on valmis lähtemään mukaan, kenen selkä kestää kovan jumppasalin lattian... Toki monella on tuttuja Tampereen suunnalla, eli joku muukin majoitus kenties olisi mahdollista. Ja aamuvirkut voisivat ajella kotoapäin molempinakin päivinä. Kohta pitäisi päättää, ilmoittautumisajat lähestyvät uhkaavasti!

Poseerausta ja sääntöjen tekemistä

Urheiluseura-aktiivina olemisen yksi ihanuuksista on myös seurakirjaan pääseminen. Nyt meidänkin joukkueestamme otettiin kuvat, sekä ryhmäkuva että meistä toimihenkilöistä oikein naamakuvat. Onneksi sentään niitä ei (kait?) laiteta minnekään netin välityksellä, kuten työpaikan kuvat jokunen vuosi sitten. Tuo kuva, ei mitenkään onnistunut sellainen, on edelleen yksi niistä harvoista osumista mitä saan itseni googletuksella... Seurakirjan liittyy myös kannatusnimien kerääminen. Jotenkin itsekin alkaa olla kyllästynyt jatkuvaan myymiseen ja rahan keräämiseen tutuilta ja puolitutuilta. Samaa viestiä olen saanut joukkueen muilta vanhemmilta. Olemmekin päättäneet vanhempien kesken olla tekemättä ylimääräisiä talkoita/myyjäisiä, etc. vaan korvaamme nämä asiat yksinkertaisesti omilta tileiltämme.

Viime harjoituksissa kuvien lisäksi väsäsimme poikien kanssa joukkueen säännöt. Yksi parhaista taisi olla "Ei saa mullitella", joka ainakin omaan poikaan pätee varsin hyvin. Hienosti nämä sällit tiesivät muutenkin mitä harjoituksissa saa/ei saa tehdä toisille pelaajille ja/tai valmentajille, miten valmistautua harjoituksiin ja peleihin, etc.. Säännöt syntyivät itse asiassa nopeammin ja helpommin kuin vanhempien kokouksessa vastaavat...

Väsynyt mutta onnellinen

Alastaron futsal-turnaus ja pitkä päivä takana. Aamulla yhdeksältä liikkeelle, illalla viideltä takaisin. Neljä peliä, yhteissumma maaleissa meille 27-0, eli täytyy sanoa, että taitava sakki meillä tosiaan on kasassa. Yksi peleistä nostatti myös katsomon verenpainetta, se tasaisin, jossa vasta viimeisillä minuuteilla saimme parin maalin voiton. Viimeinen 14-0 peli oli jotenkin turhauttavaa katseltavaa, tosin poikien mielestä MAHTAVAA!



Tällaisilla pidemmillä turnausretkillä parasta antia näin vanhemman/joukkueenjohtajan kannalta on erilainen yhteydenpitomahdollisuus muihin vanhempiin. Rauhallista jutustelua pelien välissä, yhteistä jännittämistä kentän laidalla. Toki paikallispeleissäkin jutella ehtii, mutta aikaa on vähemmän. Vanhempien yhteishengen luominen onkin yksi joukkueenjohtajan tehtävistä, eikä se helpoin. Meillä on kyllä siinäkin suhteessa kiva joukkue, että henkeä löytyy, ainakin ydinjoukosta, asioista on helppo jutella ja tämä jojokin uskaltaa ajatella omien turnausten järjestämistä, kun tietää, että on taustajoukot olemassa, eikä jää yksin talkoovuorojen kanssa.

Kevät jo (melkein) täyteen buukattu

Jeeeee! Voitto tuli eilen Karhuhallissa harjoituspelissä. Hienoa nähdä kuinka nämä 7-8-vuotiaat ovat vähitellen oppineet joukkuepelin jalon taidon. Mahtavia syöttöjä, kuljetuksia, maalipaikkoja niissä ennen vielä onnistumattomille, etc. Valmentajan uudet konstit tepsivät erinomaisesti! Ensi viikonloppuna Alastarolle kokeilemaan siipiä uusien vastustajien kanssa futsalissa. Kiva nähdä vähän eri maisemia. Näitä Porin seudun joukkueita vastaan ollaan pelattu jo monet kerrat ja pelataan taas koko ensi kesä.

Kevään, ja alkukesänkin, kalenteri alkaa myös täyttyä uhkaavaa vauhtia. Välillä miettii, elääkö tässä jalkapalloilijan ja tämän joukkueenjohtaja-äidin koko perhe yhden harrastuksen ehdoilla. (Toisen auton hankinta vakaassa harkinnassa, ekologinen minä soimaa...) Pääsiäisen jälkeen varattuna jalkapallolle on jo 4 viikonloppua, ainakin osittain. Lisäksi on tietenkin harjoituksia kiihtyvällä vauhdilla, oman turnauksen suunnittelua, seurakirjan kirjoittelua, etc. Tekemistä ei ainakaan puutu. Jos joku minuutti työllekin riittäisi…

Jalkapallokauden alkua odotellessa

Sateesta huolimatta pieni joukko palloilijoita kokoontui eilen sunnuntaina vapaa-ajankeskuksen luistinkentälle. Lukion salin ollessa suljettuna jalkapallo vaihtui jääkiekkoon, vai pitäisikö sanoa vesipalloon, sen verran märkiä poikia saivat vanhemmat hakea. Saas nähdä päästäänkö maaliskuulla ylioppilaskirjoitusten aikaan jo Mynsterin tekonurmelle, vai mitä lajia silloin kokeillaan... Onneksi tiedossa on myös harjoituspelejä hallissa ja futsal-turnauksia. Ei pääse jalkapallo unohtumaan!