Metallicaa vai jalkapalloa?

Pori Cupiin tuli porukka ilmoitettua, viime tipassa, mutta kuitenkin. Kaukaisemmat turnaukset unohdetaan tältä kesältä, varmasti sinne ehditään myöhemminkin. Oli oikeastaan ihan itsen kannalta hyvä päätös, koska meidänkin taloudessa on ainakin yksi, joka ei ole jalkapallosta yhtään kiinnostunut, ja koko viikonlopun reissu pallon perässä, olisi voinut olla yhtä tuskaa...

Mutta... Liian myöhään tuli havaittua, että kyseisenä Pori Cup -viikonloppuna on Porissa myös kilpaileva tapahtuma, rock-konsertti Metallicoineen, ja molemmat valmentajat luonnollisesti klassikon kannattajia ja menossa sinne! Mahtaako meikäläinen päästä ensi kesänä jopa valmentajan hommiin?

Tasa-arvoa vs. aktiivisuutta?

Seurakirjanimet on nyt kerätty, tai osa meistä on osansa hoitanut. Tuleekohan tämä aina olemaan niin, että tietyt aktiiviset vanhemmat ovat käytännössä ne, jotka mahdollistavat joukkueen toiminnan? Tästä seikasta minua on jokusen kerran valistettu. Jotenkin se tuntuu epäreilulta niitä kohtaan, jotka keräävät/myyvät/ovat muutenkin aktiivisia joukkueen asioissa. Samat naamat vastaavat kyselyihin turnauksista, samat tarjoavat kyytejä pojille, joiden vanhemmat eivät pääse peleihin, jne. Onneksi näitä ihmisiä on, sillä joukkueen elinvoima on pitkälti näiden ihanien aktiivien varassa. "Kiitos heistä!", sanoo joukkueenjohtaja...

Kesän turnaukset pohdinnassa

On tullut aika pohtia 'tosissaan' kesän turnauksia. Pitäydymmekö paikallisissa pikkuturnauksissa, vai olisivatko pojat tarpeeksi isoja lähtemään yliyön turnaukseen? Pori Cup, 2-päiväinen tässä lähellä, olisi helppo vaihtoehto,mutta ainakaan viime vuoden perusteella ei antanut meille mitään uutta (melkeinpä samat joukkueet, keitä vastaan pelailemme sarjapelejäkin). Esillä on nyt pyörinyt Nokian Nopsajalkaturnaus elokuulla sekä Kauhajoki Cup kesäkuulla. Kummassakin pitäisi melkeinpä olla yötä, koska pelit alkavat toisena päivänä sen verran aikaisin aamulla. Näin joukkueenjohtajan kannalta olen vaatinut ehdottomasti sen, että vanhemmat ovat vielä mukana näissä karkeloissa. Ei taitaisi nimittäin meikäläisen pinna vielä kestää koulumajoitusta kolmentoista 8-vuotiaan kanssa... Mutta, kuinka moni vanhemmista on valmis lähtemään mukaan, kenen selkä kestää kovan jumppasalin lattian... Toki monella on tuttuja Tampereen suunnalla, eli joku muukin majoitus kenties olisi mahdollista. Ja aamuvirkut voisivat ajella kotoapäin molempinakin päivinä. Kohta pitäisi päättää, ilmoittautumisajat lähestyvät uhkaavasti!

Poseerausta ja sääntöjen tekemistä

Urheiluseura-aktiivina olemisen yksi ihanuuksista on myös seurakirjaan pääseminen. Nyt meidänkin joukkueestamme otettiin kuvat, sekä ryhmäkuva että meistä toimihenkilöistä oikein naamakuvat. Onneksi sentään niitä ei (kait?) laiteta minnekään netin välityksellä, kuten työpaikan kuvat jokunen vuosi sitten. Tuo kuva, ei mitenkään onnistunut sellainen, on edelleen yksi niistä harvoista osumista mitä saan itseni googletuksella... Seurakirjan liittyy myös kannatusnimien kerääminen. Jotenkin itsekin alkaa olla kyllästynyt jatkuvaan myymiseen ja rahan keräämiseen tutuilta ja puolitutuilta. Samaa viestiä olen saanut joukkueen muilta vanhemmilta. Olemmekin päättäneet vanhempien kesken olla tekemättä ylimääräisiä talkoita/myyjäisiä, etc. vaan korvaamme nämä asiat yksinkertaisesti omilta tileiltämme.

Viime harjoituksissa kuvien lisäksi väsäsimme poikien kanssa joukkueen säännöt. Yksi parhaista taisi olla "Ei saa mullitella", joka ainakin omaan poikaan pätee varsin hyvin. Hienosti nämä sällit tiesivät muutenkin mitä harjoituksissa saa/ei saa tehdä toisille pelaajille ja/tai valmentajille, miten valmistautua harjoituksiin ja peleihin, etc.. Säännöt syntyivät itse asiassa nopeammin ja helpommin kuin vanhempien kokouksessa vastaavat...