Tasa-arvoa vs. aktiivisuutta?

Seurakirjanimet on nyt kerätty, tai osa meistä on osansa hoitanut. Tuleekohan tämä aina olemaan niin, että tietyt aktiiviset vanhemmat ovat käytännössä ne, jotka mahdollistavat joukkueen toiminnan? Tästä seikasta minua on jokusen kerran valistettu. Jotenkin se tuntuu epäreilulta niitä kohtaan, jotka keräävät/myyvät/ovat muutenkin aktiivisia joukkueen asioissa. Samat naamat vastaavat kyselyihin turnauksista, samat tarjoavat kyytejä pojille, joiden vanhemmat eivät pääse peleihin, jne. Onneksi näitä ihmisiä on, sillä joukkueen elinvoima on pitkälti näiden ihanien aktiivien varassa. "Kiitos heistä!", sanoo joukkueenjohtaja...

Kesän turnaukset pohdinnassa

On tullut aika pohtia 'tosissaan' kesän turnauksia. Pitäydymmekö paikallisissa pikkuturnauksissa, vai olisivatko pojat tarpeeksi isoja lähtemään yliyön turnaukseen? Pori Cup, 2-päiväinen tässä lähellä, olisi helppo vaihtoehto,mutta ainakaan viime vuoden perusteella ei antanut meille mitään uutta (melkeinpä samat joukkueet, keitä vastaan pelailemme sarjapelejäkin). Esillä on nyt pyörinyt Nokian Nopsajalkaturnaus elokuulla sekä Kauhajoki Cup kesäkuulla. Kummassakin pitäisi melkeinpä olla yötä, koska pelit alkavat toisena päivänä sen verran aikaisin aamulla. Näin joukkueenjohtajan kannalta olen vaatinut ehdottomasti sen, että vanhemmat ovat vielä mukana näissä karkeloissa. Ei taitaisi nimittäin meikäläisen pinna vielä kestää koulumajoitusta kolmentoista 8-vuotiaan kanssa... Mutta, kuinka moni vanhemmista on valmis lähtemään mukaan, kenen selkä kestää kovan jumppasalin lattian... Toki monella on tuttuja Tampereen suunnalla, eli joku muukin majoitus kenties olisi mahdollista. Ja aamuvirkut voisivat ajella kotoapäin molempinakin päivinä. Kohta pitäisi päättää, ilmoittautumisajat lähestyvät uhkaavasti!

Poseerausta ja sääntöjen tekemistä

Urheiluseura-aktiivina olemisen yksi ihanuuksista on myös seurakirjaan pääseminen. Nyt meidänkin joukkueestamme otettiin kuvat, sekä ryhmäkuva että meistä toimihenkilöistä oikein naamakuvat. Onneksi sentään niitä ei (kait?) laiteta minnekään netin välityksellä, kuten työpaikan kuvat jokunen vuosi sitten. Tuo kuva, ei mitenkään onnistunut sellainen, on edelleen yksi niistä harvoista osumista mitä saan itseni googletuksella... Seurakirjan liittyy myös kannatusnimien kerääminen. Jotenkin itsekin alkaa olla kyllästynyt jatkuvaan myymiseen ja rahan keräämiseen tutuilta ja puolitutuilta. Samaa viestiä olen saanut joukkueen muilta vanhemmilta. Olemmekin päättäneet vanhempien kesken olla tekemättä ylimääräisiä talkoita/myyjäisiä, etc. vaan korvaamme nämä asiat yksinkertaisesti omilta tileiltämme.

Viime harjoituksissa kuvien lisäksi väsäsimme poikien kanssa joukkueen säännöt. Yksi parhaista taisi olla "Ei saa mullitella", joka ainakin omaan poikaan pätee varsin hyvin. Hienosti nämä sällit tiesivät muutenkin mitä harjoituksissa saa/ei saa tehdä toisille pelaajille ja/tai valmentajille, miten valmistautua harjoituksiin ja peleihin, etc.. Säännöt syntyivät itse asiassa nopeammin ja helpommin kuin vanhempien kokouksessa vastaavat...

Väsynyt mutta onnellinen

Alastaron futsal-turnaus ja pitkä päivä takana. Aamulla yhdeksältä liikkeelle, illalla viideltä takaisin. Neljä peliä, yhteissumma maaleissa meille 27-0, eli täytyy sanoa, että taitava sakki meillä tosiaan on kasassa. Yksi peleistä nostatti myös katsomon verenpainetta, se tasaisin, jossa vasta viimeisillä minuuteilla saimme parin maalin voiton. Viimeinen 14-0 peli oli jotenkin turhauttavaa katseltavaa, tosin poikien mielestä MAHTAVAA!



Tällaisilla pidemmillä turnausretkillä parasta antia näin vanhemman/joukkueenjohtajan kannalta on erilainen yhteydenpitomahdollisuus muihin vanhempiin. Rauhallista jutustelua pelien välissä, yhteistä jännittämistä kentän laidalla. Toki paikallispeleissäkin jutella ehtii, mutta aikaa on vähemmän. Vanhempien yhteishengen luominen onkin yksi joukkueenjohtajan tehtävistä, eikä se helpoin. Meillä on kyllä siinäkin suhteessa kiva joukkue, että henkeä löytyy, ainakin ydinjoukosta, asioista on helppo jutella ja tämä jojokin uskaltaa ajatella omien turnausten järjestämistä, kun tietää, että on taustajoukot olemassa, eikä jää yksin talkoovuorojen kanssa.

Kevät jo (melkein) täyteen buukattu

Jeeeee! Voitto tuli eilen Karhuhallissa harjoituspelissä. Hienoa nähdä kuinka nämä 7-8-vuotiaat ovat vähitellen oppineet joukkuepelin jalon taidon. Mahtavia syöttöjä, kuljetuksia, maalipaikkoja niissä ennen vielä onnistumattomille, etc. Valmentajan uudet konstit tepsivät erinomaisesti! Ensi viikonloppuna Alastarolle kokeilemaan siipiä uusien vastustajien kanssa futsalissa. Kiva nähdä vähän eri maisemia. Näitä Porin seudun joukkueita vastaan ollaan pelattu jo monet kerrat ja pelataan taas koko ensi kesä.

Kevään, ja alkukesänkin, kalenteri alkaa myös täyttyä uhkaavaa vauhtia. Välillä miettii, elääkö tässä jalkapalloilijan ja tämän joukkueenjohtaja-äidin koko perhe yhden harrastuksen ehdoilla. (Toisen auton hankinta vakaassa harkinnassa, ekologinen minä soimaa...) Pääsiäisen jälkeen varattuna jalkapallolle on jo 4 viikonloppua, ainakin osittain. Lisäksi on tietenkin harjoituksia kiihtyvällä vauhdilla, oman turnauksen suunnittelua, seurakirjan kirjoittelua, etc. Tekemistä ei ainakaan puutu. Jos joku minuutti työllekin riittäisi…

Jalkapallokauden alkua odotellessa

Sateesta huolimatta pieni joukko palloilijoita kokoontui eilen sunnuntaina vapaa-ajankeskuksen luistinkentälle. Lukion salin ollessa suljettuna jalkapallo vaihtui jääkiekkoon, vai pitäisikö sanoa vesipalloon, sen verran märkiä poikia saivat vanhemmat hakea. Saas nähdä päästäänkö maaliskuulla ylioppilaskirjoitusten aikaan jo Mynsterin tekonurmelle, vai mitä lajia silloin kokeillaan... Onneksi tiedossa on myös harjoituspelejä hallissa ja futsal-turnauksia. Ei pääse jalkapallo unohtumaan!